sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tunikoita

Itseasiassa tämä postaus pitäisi aloittaa Jumpsuite kuvalla, sillä viimeksi olen naapurin 10v neidille sellaisen taiteillut jotenkin kokoon. Kovasti neiti siitä tuntui pitävän, koska on koulussa sitä mielellään sen jälkeen pitänyt. Vaikkakin minua asia vähän huolestuttaa, kun ei se nyt ihan toisten hienojen kaupan haalareiden tasoa ole nähnytkään...
(Kangas Rauman Jättirätistä pehmeää fleeceä (neiti itse valitsi) ja kaavana SK:ssa joskus ollut haalarimalli)


Mutta sitten tähän päivään, kun pienissä erissä pääsin käymään ompeluhuoneessa. 
Ensiksi tein itselleni kaksi tunikaa, mutta tässä kuvissa on ensiksi Miialle hame. Kaavat ovat Mekkotehdas- kirjasta Elina-hame. Unohdin kesäversiosta, että hameessa on todella iso kaula-aukko, ja mallikin on liian väljä. Vähän muistin väljyyttä ottaa ommella pois, mutta oisi saanut ottaa reippaasti enemmänkin kyllä vielä. Koska hame muistutti Todella paljon yöpukua, niin lisäsin tuohon etupuolelle tuon kumppari+pitsikoristeen. Mutta kaappiin hame lähti odottamaan sitä, että neiti kasvaisi vähän lisää.



 
Sitten omiin tunikoihin. Uusin OB on aivan äärettömän ihana. Siellä on vaikka mitä kaikkea! Itse ihastuin erityisesti yhteen tunikaan (jonka nimeä en nyt muista), mutta malli on nro 2. Omppukangas on marinoitunut hetken aikaa hyllyssä, olen pohtinut ja pohtinut Kumpi tytöistä saisi siitä hameen. Ähäkutti, eipä saanut kumpikaan, vaan äiti tunikan! Hihoihin ei riittänyt, mutta hyvähän tuonne on laittaa paita alle. Kaavaan kuuluisi vielä taskut, ja molempiin ne olisi toki sopinutkin, mutta en halunnu laittaa samaa kangasta taskuksi ja sopivaa erilaista ei löytynyt nyt juuri. Luulen, että punaraidallinen on huomenna työvaatteeni...
Niin ja se punaraidallinen kangas on Rauman Jättirätistä löytynyt, ja siitä piti tulla taivaallinen kesähameeni, joka ei koskaan onnistunut :D




Muuten tässä syksyn aikana olen tehnyt jo kolmet villasukat. Kahdet pienoiset ja yhdet miesten kokoiset. Ja yhdet on puikoilla odottamassa valmistumista kummisedän 60v lahjaksi...

Niiiii, ja piti vielä näyttää mitä hienoa iskä oli minulle ompeluhuoneeseen tehnyt:

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

EasyPiecejä

Meiltä on jälleen valmistunu kasallinen housuja. Olen ihastellut kun monet ovat tehneet EasyPiece-housuja Ottobreestä. Ja samalla tuskaillut, kun on pieniä kangaspaloja, et mitä keksisin niistä. No eilen syntyi hetkessä kolmet housut! Kahdet ekat kokoa 122 ja kolmannet 104. 
Kai tuollle jantterilleki pitää vielä omansa väsätä tänää ja toivoa sitten semihellepäiviä jatkoon...



(Tämä oli mun ihanuushame, joka ei todellakaan sitten loppujen lopuksi onnistunu. Helmapäärre olikin nyt iha hauska polvissa, ei tarvittu resoria.)

(Nämä tähän asti ehdottomasti parhaat ikinä mun tekemät housut!). 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Jotain valmistakin

 Tytöt saivat Mekkotehdas- kirjasta Elina hameet. Puuvillaa, joka on marinoitunut riittävän kauan hyllyssä... Vähä jäi petrattavaa kauluksiin eritoteen, joten luulen palaavani Elinaan myöhemmin trikoon kanssa vielä :)
 Otto sai oman MÄÄÄÄÄ-paidan. Kaavana Ottobreestä joku peruspaita, mutten juuri nyt muista nimeä ja mistä lehdestä oli :/ Kaulukseen en ole aivan tyytyväinen, ja muutenkin paita muistuttaa yöpaitaa, mutta menee kotona aivan hyvin ja poika tykkää. Ja kyllä, hänellä on vesirokko menossa...

 Summer Basic itselle viime naisten Ottobreestä. Jälleen valtava kaula-aukko, mutta kyllä tämä käyttöön tulee.

 Yksiolkaiminen toppi viime kesänä Saksasta tilatusta tooooosi liukkaasta trikoosta. Kaavana otin mallia ginatricon hyväksi havaitusta topista, ja sitten muokkailin toisen olkaimen pois ja lisäsin kuminauhaa toiseen kainaloon, muuten valahti rintojen alapuolelle koko toppi :D   Mutta lopputulokseen todella, todella tyytyväinen!

Naapurin neiti sai valita itse kankaan paitaan ja valkkasi tämän. Itse sitten mietin millaisen paidan/topin valitsin ja ajattelin turvautua jälleen Ottobreen hyvään valikoimaan. Paita on kokoa 170cm, ja ei se ihan minulla käytössä menisi, kuvat kyllä pystyi ottamaan. Saa nähdä mitä neiti itse tuumaa, onko hyvä...

Puuh

Se olisi voinut onnistua ja olla huikea kesähame. Huom! Olisi.
Muttei se ollut. Jo tähän pisteeseen saakka vei kauheasti hermoja ja aikaa. Taistelin kuitenkin poimutuksen onnistumaan. Helmaosankin poimutin ja kiinnitin. Se näytti hirveältä ja raskaushameelta. Yritin lyhentää, lyheni liikaa ja vinoon. Hermostuin ja samalla pätkäisin jo yläosan poimutuksestakin yhden rikki. 

Totesin vielä suht rauhallisesti, ettei tämä nyt toimi ollenkaan ja heitin roskiin. 

Pipon verran pelastin. Kelpaa syksyn lenkkipipoksi hyvin. Päivän epäonnistumisen varjolla jaksaa kiukulla kilometrejä useita juostakin, etenkin kun pipo niistä aina muistuttaa...